Ilosaarirock 2004

Faktaa on se, ettei liika sykkiminen tee krapulassa hyvää. Moni tekikin järkevästi ja suunnisti sunnuntaina suoraan rentolavalle Kemmurun harmittoman vakavan hiphopin pariin. Keikka sujui siis todella rennoissa merkeissä Aksimin, Jodarokin ja feattaamassa olleen Rudolphin vetäessä väliin krapulapaukkujen höyrystämiä freestylepätkiä. Harvalukuinen määrä yleisöäkään ei estänyt käsiaaltojen laittamista puolelta toiselle! Tiukkaa yhteiskunnassa esiintyvää syrjimistä käsiteltiin kun kertosäkeessä toistettiin: Tytöt on hölmöjä kun ne ei tykkää hörhöistä, ja kun loppuun kuultiin vielä Rudolphin Bodauslaulu, oli toinen festivaalipäivä saatu käyntiin varmasti hymyilyttävissä merkeissä!

Päälavan aamun avasi Don Johnson Big Band. Debyytti Support De Microphones jäi tällä kertaa vähemmälle soitolle, uusien biisien saadessa yllättävänkin paljon tilaa setissä. Keikan aikaista käsi-äänestystä tulkiten olivat Breaking Daylight -poiminnat mm. Nightman, Penguin, One MC & One Delay sekä Jah Jah Blow Job yleisön symbolista aamukahvia alkavaan päivään. Eipä silti, kyllä uusi matskukin vetosi allekirjoittaneeseen, eikä vähiten aina piristävä human beatbox -improilu. Ja vaikka 5 päivän keikkaputken päätöskeikalle pitää antaa iso käsi ennakkoluulottomuudestaan, oli lopuksi silti todettava bändin omimman meiningin tulevan parhaiten oikeuksiinsa telttakeikoilla.

Eikähän rentolavalta malttanut pysyä poissa, kun sinne seuraavaksi saapui venäläinen Markscheider Kunst. Jamaikahenkinen ska ylitti kielimuurit ja keikan lopulla ennakkoluuloton yleisö yhtyi kertosäkeeseen rehdillä Suomalaisella aksentilla: Sumu Schoila Vee:ksi muotoutui tuo säe muistiinpanoihin. Aurinko suosi lakkaamatta ihmisiä, vain huojuvat palmut puuttuivat.

Ja hei, taitavat todellisuudessa olla pahasti tossun alla Kotiteollisuuden äijät; ei kuulunut nimittäin hynysmäistä vittuilua seuraavana YleX-lavalla, olivat kuulemma vaimot katsomassa. Ei sillä, soitto kyllä puhui tässä tapauksessa puolestaan. Aika perinteisellä materiaalilla silti edettiin, kun Lappeenrannan omat pojat vetivät mm. biisit Helvetistä Itään, Kielletyn Puun Hedelmä, Kuningas Mammona, Tämän Taivaan Alla, Virret Soi sekä Tuonen Joutsen. Tuleva single Kultalusikkakin kuulosti ihan tutun turvalliselta. Mutta sitten alkoikin tapahtua; Mokoman Aalto tuli antamaan tukea kun ilmoille kajahti Minä Olen. Kun samaisen Mokoman Saikkonenkin liittyi mukaan seuraavassa Saattoväessä, niin, no olihan vaan helvetinmoista jytää! Encorena soitetun Yö Päivää Keinuttaa -slowarin omisti Hynynen sitten niille vaimoille. Vaan mitä tapahtuikaan keikan lopussa, äijille tyypillinen mediajulkisuustempaus kun orkesterin kielisoittajat soittivat omia kieliään toistensa suissa varttiminuutin ajan.

Promoen lennon viivästyminen aiheutti muutoksen aikatauluihin, ja järjestäjät vetivät ässänä hihasta Kemopetrolin esiintymään bändin paikalle. Vähissä oli yleisö kuitenkin keikalla, lienekö tiedotus siirrosta ollut riittävää. Paljolti tunnettavuudeltaan Saw It On TV ja I Wan't You For All That You Are -tasoisten kipaleiden tahdissa veti Laura Närhi orkestereineen paikkauksen. Yllättävänkin säröiset soundit oli äänimies säätänyt keikalle. Tätä kun on levyltä tottunut kuulemaan paljoltikin enemmän elektrona.

Rentolavan viimeinen esiintyjä oli Jazzgangsters. Aiemmat esiintyjät huomioon ottaen kuultiin kenties puhtainta reggaeta ja kun Giant Robotin vokalistit saapuivat lopussa vielä vierailulle, oli letkeämmän osaston päätös varsin antoisa. Niitä palmuja ensi vuodeksi paikalle, jookos.

Junat veivät paljonkin porukasta mennessään illan myötä, mutta jäljelle jääneille oli päälavalla luvassa vielä kaksi showta. Ensimmäisenä niistä lavan otti haltuun Apulanta. Kun mainitsen, että kuultiin mm. Paha Paha Asia, Reunalla, Ilona, Viivakoodit, Jumala ja Teit Meistä Kauniin - vain muutaman esiin tuodakseni - voi jokainen arvioida esityksen saaman suosion. Manalan maanpäällisiksi edustajiksi sonnustautuneet orkesterin miehet tarjosivat myös jo perinteeksi muodostuneen rock-teatteriesityksen.

Sokerina Pohjalla päästiinkin tsekkaamaan Promoen ruotsalaista teho-reggae-hiphoppia, josta mieleenpainuvimmiksi biiseiksi osoittautuivat Murderer ja Mandy Green. Niin, ja saivatpa herrat Bush ja Blair myös osansa festivaalin huipentumassa.

Jotain pientä, mutta niin suurta - tehokasta mutta ystävällistä oli vuoden 2004 Ilosaarirock. Kiitos ja kumarrus.

Jukka-Pekka Litja